Tiktak tasaista tahtia

Kuluneet vuodet huutavat olemassaoloaan kuin vaalijulisteet katujen varsilla, yhden päälle pläntättynä mainoksia, toiselta revitty nenä irti, yksi ja kaksi ylpeänä pystyssä vaikka toisen tähtihetki menikin jo menojaan. Ympäriinsä kaikki ne mahdollisuudet mitkä eivät koskaan toteutuneet mutta olisivat voineet toteutua mutta tietysti myös se kaikki mistä sain napattua kiinni. Katolta myrskyää lunta siellä hyppelevät katolla lumimiehet työssään ajattelen ja katselen kuinka lumi  pöllyää alas kevyesti kuin taikapöly.

Kaikki vain jököttää, menee yhtä tasaisesti eteenpäin kuin kello seinällä tiktaktiktak kertaa miljoona, yhden elämän verran vain tiktaktiktak ja odotan. odotan että tapahtuisi jotakin joka herättäisi taas näistä maailmoistani, turhan melankonista. Että tulisi joku joka tarttuisi hihasta ja ottaisi syliin. Ja aina vain odotan, niimpä tietysti, niinkuin elämässä ei jo tässä olisi tarpeeksi annettavaa

pitää vain osata katsoa syvemmälle. Ehkä on osattava olla onnellinen siitäkin että elämä voi joskus olla tätäkin, pientä ja tasaista. Tänään voisin mennä seilaamaan pitkin levykauppojen hyllyä, napata mukaani Yann Tiersenia, Iron&Winea ja sellaista. mitä nyt eteen sattuisikaan ja sitten vain olla. Vaikka oikeasti nyt pitäisi lakata vain olemasta ja tehdä oikeasti jotakin järkevää.

(ps. pakko nyt vielä hehkuttaa (kuten noin miljoona muuta fabossa) Haavisto rulez(!!!) ei muuta.)