torstai 10. helmikuuta 2011

Virtaa, harmaita sävyjä ja valon pilkkeitä

Sisälläni velloo tunteita joita en osaa erottaa toisistaan. Yksi epämääräinen sotku. Kaikki tuntuu vaan välillä niin hämmentävän suurelta ja käsittämättömältä.

Elämä kuohuu sisälläni värein ja mä itken kyyneliä menneisyydestäni, muistojen kauneutta ja niitä jotka saa mut hajoamaan vielä vuosienkin jälkeen, muistuttaen heikkoudestani ja niistä kasvoista joissa oli pistävä katse. Mutta myös ne kasvot jotka hehkuivat lämpöä ja kainalo johon olisin voinut käpertyä jos olisin silloin uskaltanut.

Kun vois palata hetkiin ja elää uudelleen, muuttaa jotkin valinnat päälaelleen. Nyt on sellainen olo että voisin mielellään mottaista kasvoille niitä kipupisteitä, vaikka mä en sellaista kuitenkaan tekisi. Ja sitten tajuan että on paljon tärkeämpääkin itkettävää kuin oman napani ja menneisyyteni kanssa kieriminen. On vain niin tuskallista ajatella toista ja sitä miten paha sen on olla kun tuntuu olevan itse niin kykenemätön tekemään mitään. Miten paljon sitä haluaisikaan. Se on hajottavaa turhautumista.

Kun toinen saa napattua hyvästä olosta kiinni ja kasvoilla loistaa hymy, toiselta luiskahtaa onni menemään ja sitä tuntuu itse vain möllöttävän keskellä kaikkea, elämän jättimäistä härdelliä jossa tapahtuu kokoajan liian paljon pystyäkseen käsittämään kaikkea. Rakastaminen on välillä niin tuskallisen raskasta. Se että kaikki mitä on, se valtavan suuri määrä rakkautta sisälläni, ei riitä nostamaan toista pystyyn. Kai on vain hyväksyttävä todellisuus, ettei musta ole muuttamaan asioita. Siihen taidan olla liian pieni.


5 kommenttia:

Jassu kirjoitti...

Sul on tosi kivan olone blogi ja päätin nyt pistää kommenttia ! :D jaja kirjotat tosi kivasti ja ihania kuvia!! PLUS blogin nimi on hieno!! :-)

Jos sua kiinnostaa tai aika riittäää ni käyppä kattoo minu blogia ja kommentitki ois tooosi tervetulleit! :)

http://my-only-big-wish.blogspot.com/

Iida kirjoitti...

voi soffu, vaikka sä et pystyiskään muuttamaan asioita tai nostamaan ihmisiä takas pystyyn, niin se suunnaton määrä rakkautta mikä sussa on ja se miten sä osaat osottaa sitä ihmiselle niin se on jotain paljon tärkeämpää. ei kukaan oleta sun voivan läsnäolollas tai joillain sanoilla korjaavan kaikkea tai poistaa toisen pahaa oloa.
en nyt tiiä, että kenestä tässä puhut, mut voin ainaki sen sanoa, että oot mua auttanut ihan älyttömästi. sun tapa rakastaa ja olla läsnä saa mun olon aina paremmaks, vaikka en itekkään ihan tajua miten sä sen teet.
et ehkä pysty nostamaan ketään pystyyn, mut sä autat suunnaatomasti siinä nousemisessa.
voi pieni, oot niin älyttömän tärkeä mulle. :)

foaly kirjoitti...

soffu olet ihana ! (: ♥

Sofia kirjoitti...

Jassu: Hihhee no voi kiitosta! kiva kuulla. :) ja joo, toi blogin nimi ei ihan omasta päästä kotoisin vaan mikä lie kulutettu aforismi, mutta joo. Muuten käytän kyllä aina sitaatteja lainatessani täällä blogissani jotakuta ja oli tossa nimessäkin ennen, mutta näytti sit jotenkin niin tökeröltä että otin pois.

Iida: et kuule tiedäkkään kuin paljon noi sanat mulle merkkasi. Ehkä hienointa mitä kukaan on mulle pitkiin aikoihin sanonut, että mulla on ollut suhun jollain tavalla hyvä vaikutus. Ja niin, kai se on vaan niin ettei ykskään pysty toista ihmistä kokonaan pystyyn nostamaan, kai se on kuitenkin lähtökohtasesti itse ihmisestä itsestään kiinni ja siitä miten elämä muuten kuljettaa. mutta mä toivon (ja tiedän) että sä tuut vielä ihan oikeesti nousemaan.
Ja niin oot kuule kamalan tärkeä mulle myös. pus!

Foaly: Voi kuin myös kovin ihanainen itse olet! :))

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoinen blogi