tiistai 12. marraskuuta 2013

Hitaissa valuvissa hetkissä

Kuinkakohan monta kertaa ihminen joutuu keskimäärin rakentamaan itsensä uudelleen yhden elämän aikana, huomaan ajattelevani. Te olette siinä muutkin, puhelette niitä näitä, yhdellä eteerinen katse ja olemuksessa häiven surumielisyyttä, hetken äänimaailman kuvittaa jannu suomiräpillään, vittua liian moneen väliin, muuten menettelee - vaikken ole koskaan oikein räpistä kiinni saanutkaan. Kaipaan melodiaa kuljettamaan, niinkuin se kannattelee mua hetkinä joihin pelkäisin muuten eksyväni, ventovieraiden joukossa unohtavani itseni. Askeleeni ovat heti varmemmat kun musiikki luo kuplan, rajaten koko maailman tavallaan ulkopuolelleni. Se on turvapaikkani. Vaikka toisinaan mietinkin että onko siinä ennemmin kyse itseni pakenemisesta, hiljaisuutta jossa ajatukset muuttuvat niin paljaiksi, sitäkö pelkään.

On kausia jolloin haluaisin rakentaa itseni jokaiseen päivään uudestaan. Ollakseni kevyempi, eheämpi, ollakseni jotakin mitä en aina ihan tiedäkkään. Ja silti joka kerta joudun pettymykseni toteamaan, että pohjarakennelmaa ei saa hajotettua maan tasalle. Yksi ajatus ja toivo uudesta alusta ei riitä luomaan itsestäni tabula rasaa. Olisi vissiin synnyttävä uudelleen, eikä tällä kertaa mitään symboliikka-höttöä vaan raakaa konkretiaa. Mutta niin kauan kuin totuus sattuu olemaan ettei sellaista tapahdu (ei meikäläisen todellisuudessa ainakaan) - siihen asti koitan löytää kokonaisuuden tunteen näiden puitteiden sisällä, tämän elämän varrelta.














Enhän tietenkään ole vain menneisyyteni heijastus ja kipukohtani, kaukana Freuidilaisen teorian esimerkillisestä edustajasta. Mutta en ole irrallinenkaan, (no kukapa olisi), yhdessä hetkessä elää aina tuhat ja sata todellisuutta, kaikki matsku koetusta. Hitosti selvitettävää, jos elämän paperiarkistoisi olisi kasaa jokaisella kilometrikaupalla.

Uskon että olen päässyt jo aika pitkälle, tarpeeksi pitkälle. Toisinaan sitä vain unohtaa mistä on lähtenyt ja mikä on henkinen etäisyys aikaan x ja y. Mutta tässä sitä ollaan, kiitos ja amen, elämä olet hyvä. Toisinaan ihan häkellyttävyyksiin saakka.





Ei kommentteja: