sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Elämäni on muodostunut taas vähän todemmaksi, päivät ovat olleet pitkästä aikaa merkityksellisempiä. Jokin on herättänyt sisältäni henkiin ajatuksen että nyt on elettävä, hitto vieköön elettävä NYT, ei saa hukkua omiin tunteisiinsa liikaa muuten ne vie. Toisaalta mitä sitten kuuntelisin jossen niitä ääniä sisälläni, sittenhän vasta hukassa olisinkin. Tunteet värittävät maailmani, tekevät olemassaoloni. Mutta valta, se on pelottava asia.

Tässä on elämäni, mietin yksi päivä, havahduin kuin kuplasta- jokaisessa askeleessani minkä otan. Se voisi olla jotakin aivan muuta jos olisin siitä sitä tehnyt, voisi ja voisi aina samaa lässytystä. Kaikkien niiden pienten ja suurten valintojen ja oivallusten kautta olen päätynyt tähän, sattuman ja kohtalon osallisuudesta en tiedä, kaikki merkitykset ovat sekoittuneet mielessäni, kummaa.

Tiedän herkät kohtani, osaan sanoa mikä on satuttanut eniten ja luetella äärettömyyksiin asioita mitkä elämästäni tekevät kauniin. Häkellyn pienistä, tunnen isosti, en ole hyvä tekemään päätöksiä näkemään miten asioiden kuuluisi olla mutta tunnen itseni hyvin. Hymyilen peilikuvalleni metron ikkunasta, annan kiitoksen rohkeudesta.



Ei kommentteja: