keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Olen ajelehtinut viime viikkoina paljon, yrittänyt löytää puuttuvia palasia ja merkitystä kaikkeen mutta olen ollut tyhilläni. Sellainen tyhjyys on pelottavaa, kuin olisi vain puoliksi olemassa. Ja sitten on yksi outo yö kun toinen katsoo syvemmälle kuin kukaan ehkä koskaan, kertoo mitä näkee, päätänkin että kaikki saa taas luvan olla vähän helpompaa että on taas aika nousta ja olla vähän vahvempi.

En ehkä valmiimpi tai varmempi mistään mutta vahvasti olemassa ainakin, ravistelen itseni hereille solmujeni seasta tämän toisen sanojen voimasta ja kaikesta.

Olen kuvannut filmirullia täyteen hitaissa hetkissä ja löytänyt pieniä syvyyksiä kaikesta, katsellut laiturin päästä miten aurinko laskee Töölönrannan taakse ja hymyillyt levollisena, ollut vain ja miettinyt miten sitä tässä taas ollankaan ja kaikki on oikeastaan ihan hyvin. Muutama hassu päivä on nostattanut taas sisälläni jotakin henkiin


2 kommenttia:

Captain kirjoitti...

Heipähei, tekee vain mieli sanoa jotain, mutta tuntuu, etten oikein osaa.

Mutta sanasi ovat kauniita, ihania pieniä hetkiä elämä täynnä ja toivotan kaunista kevättä! :) Nähdään taas joku päivä!

Sofia kirjoitti...

Kiitos ihanuuus! Ja jooo, nähdään, pian! :) Ollaan yhteyksissä siis!