lauantai 6. lokakuuta 2012

Asteikkoja, kummia määrittelykysymyksiä

"Elämä kutistuu tai laajenee oman rohkeutemme mukaan"

Mietin näitä sanoja, yksi lausahdus jonka kuvittelin joskus ohjaavani elämääni kunhan muistin pitää sen kaikkialla mukanani. Ja pidinkin, tavallaan elinkin sen lävitse ja silti, elinkö kuitenkaan tarpeeksi? Tarpeeksi, kertoisiko joku mistä syntyy tarpeeksi, mitä on olla tarpeeksi siinä missä on. Jos ja kun ei ole olemassa standardia yleiskäsitystä siitä mikä on tarpeeksi, sellaista huoltakaan ei siinä tapauksessa pitäisi olla olemassa.  Loogista, mutta tunnetasolla perkeleen kinkkistä.  Miten paljon on vaadittava itseltään, ollakseen päämääriensä tasolla (?) ja nähdäkseen todella että elämä ympärillä ja itsessään on laajentunut. Missä ovat elämän isot askeleet joilla saan laattoja liikkumaan sisälläni? Oivalluksia oivalluksia, niitä joita tajuaa sataan kertaan eikä silti kasva niiden mukana. Mitä on tämä kaikki, mistä puhun, en ymmärrä puoliakaan mutta yritän niin valtavan paljon.

Onko niin että odotukset ovat loppupeleissä aina enemmän kuin todellisuus, väritetty todellisuus, heijastuksena johdattamassa kohti kehitystä mikä ei koskaan yllä siihen pisteeseen että voisin sanoa olevani perillä, pisteessä missä voisin lakata vaatimasta lisää ja olla tarpeeksi ylipäätänsä ihmisenä olemisessa.

Muutos voisi olla käsilläni kaikkialla, missä vain voisin yhtäkkiä päättää toimia itselleni epäominaisella tavalla, tehdä täyskäännöksen, voisin ja voisin, mutta onko siinä kyseessä enää ihmisen pään sisällä ikuisesti elävä ristiriita ääripäidensä välillä - heikkous vastaan vahvuus kamppailu- joka määrittyy todisteluilla itselleen siitä että pystyy venyttämään rajojaan aina enemmän ja enemmän? Ja mitä sitten, en tiedä, jotakin enemmän?



Ei, oikeasti, koko tämän yöllisen ajatusvyöryn pointti taisi olla turhautumiseni pelkoon, miten se vain on ja on, kaikkialla, tai jotakin. Ziisus, pitäis antaa aivojen huilia välillä, ajatusten sammua, että ihmisten kanssa oleminen voisi olla vain, tuntemattomien kohtaaminen tapahtua vain.




Onneksi on ne joiden kanssa rakkaus on vain, niin yksinkertaista ja kevyttä.

Ei kommentteja: