lauantai 16. heinäkuuta 2011

tänään en löydä sanoja

Hassua miten pieni hetki sitten taisin olla onnellisempi kuin elämässäni koskaan ja tässä sitä ollaan, kaikki kääntyneenä päälaelleen. Miltein koomista miten elämä voikaan heittää hetkessä laidasta laitaan.

Muistan sen yhden illan kun kepein askelin kävelin yöstä kotiin, häkeltyneenä niistä hauraista hetkistä, 


tien risteyksessä pysähdyin, seisoin siinä hetken ja yhtäkkiä havahduin siihen että itkin, pakahtuneena onnesta ja siitä miten epätodellisen kaunista elämäni tuntui juuri silloin olevan. 

Siinä kävellessäni niitä täsmälleen samoja katuja kuin silloin, tunnen askelten painon, mielen joka on pakahtunut raskaista tunteista ja järjetön pelko siitä että menetän otteeni ja toinen valuu pois elämästäni kokonaan ja tajuan kaiken muuttuneen, ymmärrän että niistä hetkistä en voi enää koskaan saada otetta. Mutta kaiken ei tarvitse valua pois.

Ympärilläni kaikuu muistot, jotka kietoutuu ympärilleni ja tuntuu kuin olisin kutistunut mitättömän pieneksi olennoksi, jolle kaikki on juuri nyt liian suurta käsitettäväksi.

Huomenna viikoksi veks, ehkä se etäys kaikkeen tähän, vie tunteilta painoa mukanaan.

3 kommenttia:

Konsonantti kirjoitti...

Hei, en ole kommentoinut aikoihin, enkä ole oikein käynyt blogeissakaan kovin ahkerasti pitkiin aikoihin. Mitä sulle kuuluu? Onko kesäsi ollut kaunis?

Sofia kirjoitti...

Elämään kuuluu aikamoisen sekavaa, tunteiden kaunista skaalaa laidasta laitaan. On tässä ollut vähän kaikenlaista kurjaakin, säröjä sydämeen, hajoamisia, mutta nyt tuntuu jo paljon paremmalta. Kyllähän niistä selvitään. Viimeisen viikon kun sai olla etäällä kaikesta (yhdellä leirillä kun olin yhden kaiffarin kanssa viikon verran kokkailemassa sapuskat) niin kaikki ne raskaat tunteet ehitivät menettää painoaan vähän. Ja pitkästä aikaa mun on aika hyvä olla taas, sisälläni miltein onni ja ooh. elämä jatkuu, kolhujenkin kautta ja kulutettu fraasi "vaikeudet vahvistaa", tuntuu nyt aika todelta.

kyllä, siis voisin sanoa,
kesäni on ollut kaunis. hetken tunne rakkaudesta ja nyt, noh, kuhan tässä elelen ja mikäs tässä, vähän outo ja haikea olo. mutta kuitenkin aika kevyt. suru ei enää hallitse.

Mutta mitäs sun elämäs kuvioihin? :) Ja täytyy myöntää että mä en oo tässä kesän aikana myöskään pahemmin blogeja lueskellu ja kuulumisia sieltä päivitelly....

Captain kirjoitti...

Olen siis Konsonantti, vaihtui tuo blogin osoite, kun ei kirjoittaminen enää onnistunut entiseen.

Minulle kuuluu nyt ihan hyvää. Kevät oli jotenkin vaikea ja väsyttävä, mutta kesäni on ollut oikein hieno. Kävin Englannissa kolmen viikon kielimatkalla ja se oli aivan mahtava ja ihana kokemus, kaikkea uutta tapahtui, itsenäistyin ja pääsin näkemään asioita kaukaa. Nyt on jotenkin helpompi olla ihmisten kanssa, näen joitakin asioita uudelta kantilta ja olen valmiimpi ottamaan vastaan kaikkea mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Lukio alkaa siis minulla nyt tässä syksyllä. Päädyin Kulosaaren englanninkieliselle linjalle. Jännittää, mutta odotan sitä myös innolla. Karistan (onneksi) vanhat kasvot ja ympäristön jaloistani ja toivottavasti tutustun uusiin ihmisiin. :)