Tänään pelasin kaksi tuntia muumiapeliä serkkujen kanssa, pyöräilin ittekseni ympäri Helsinkiä, näin iloisia ihmisiä tanssimassa Töölönöahdella sambaa ja keinuin siinä ikuisuuden katsellen niitä ja kuunnellen Amelieta, tuntien miten se valtava onnellisuuden tunne valtaa koko mielen ja kehon, ja miten kaikki tuntui taas hetken niin yksinkertaiselta, minä tässä näin.
Kumpa ei tarvis ajatella huomista koskaan, kumpa ei tarvis enää elää yhtäkään mitättömyyden hetkeä muiden varjossa, kumpa vois muuttua suuremmaksi ja paljon hienommaksi.
"Kaikki voi olla yksinkertaista jos vaan siitä sitä päätät tehdä", sanoi pikkuveli kerran avautuessani sille jostain mun mukamas monimutkaisista mielikiekuroista ja ihmissuhdekuvioista. Se on aika fiksu poika se.
Ehkä pitäis ryhtyä elämään tolla asenteella, tehden kaikesta yksinkertaista olemalla ajattelematta liikaa. Kuhan olisin vaan ja siinä se. Tai ajattelemalla oikealla tavalla, ajattelemalla asiat puhki voi asiat nähdä ihan kummin vaan, riippuen siitä miten ajattelee?
Onnellinen on helppo olla kun vaan tajuaa tarttua oikeisiin asioihin ympärillään. Esittämällä esim. itselleen kysymyksen: miksi ei olla onnellinen just nyt ja tässä hetkessä? Ja luetella sitten kaikki ne syyt mitkä näin kokee vaikuttavan, kaikki ne todelliset negatiiviset asiat ja tehdä sitten toisinpäin, luetellen kaikki pienimmätkin ilon aiheet. Jos positiivisten asioiden lista voittaa niin se on siinä sitten, jos vaan niin päättää.
Okei, voi olla ettei se oo näin yksinkertaista mutta mä haluaisin ajatella sen olevan ja oikeastaan omalta osaltani koenkin - ei mun elämäni oo täydellistä, niinkuin ei kenenkään ,mutta onnellinen mä olen silti. Eihän kukaan voi vaatia onnellisuudelta täydellisyyttä kun ei mikään voi koskaan olla täydellistä kaikilta osin. Se on vaan niin typerää, niin turha tapa kuluttaa aikaa siihen että tarttuu jokaiseen pienimpäänkin epäkohtaan elämässäni niissä rypien, niinkuin mä oon kai liian usein tehnyt. Mutta oon ehkä jotenkin oppinut elämään kuluneiden vuosien aikana vähän enemmän, huomioiden enemmän hyvää kuin ennen vaikkei se hyvien asioiden määrä sinänsä oo sen kummemmin kasvanut. Oon vaan oppinut näkemään ne.
Niin ehkä mä voisin tehdä saman listan itseni suhteen ja oppia näin näkemään sen mitä mun tulisi nähdä. Kuitenkaan se ei tunnu yhtä yksinkertaiselta ajatukselta.
Voisin kuitenkin yrittää.
Kumpa ei tarvis ajatella huomista koskaan, kumpa ei tarvis enää elää yhtäkään mitättömyyden hetkeä muiden varjossa, kumpa vois muuttua suuremmaksi ja paljon hienommaksi.
"Kaikki voi olla yksinkertaista jos vaan siitä sitä päätät tehdä", sanoi pikkuveli kerran avautuessani sille jostain mun mukamas monimutkaisista mielikiekuroista ja ihmissuhdekuvioista. Se on aika fiksu poika se.
Ehkä pitäis ryhtyä elämään tolla asenteella, tehden kaikesta yksinkertaista olemalla ajattelematta liikaa. Kuhan olisin vaan ja siinä se. Tai ajattelemalla oikealla tavalla, ajattelemalla asiat puhki voi asiat nähdä ihan kummin vaan, riippuen siitä miten ajattelee?
Onnellinen on helppo olla kun vaan tajuaa tarttua oikeisiin asioihin ympärillään. Esittämällä esim. itselleen kysymyksen: miksi ei olla onnellinen just nyt ja tässä hetkessä? Ja luetella sitten kaikki ne syyt mitkä näin kokee vaikuttavan, kaikki ne todelliset negatiiviset asiat ja tehdä sitten toisinpäin, luetellen kaikki pienimmätkin ilon aiheet. Jos positiivisten asioiden lista voittaa niin se on siinä sitten, jos vaan niin päättää.
Okei, voi olla ettei se oo näin yksinkertaista mutta mä haluaisin ajatella sen olevan ja oikeastaan omalta osaltani koenkin - ei mun elämäni oo täydellistä, niinkuin ei kenenkään ,mutta onnellinen mä olen silti. Eihän kukaan voi vaatia onnellisuudelta täydellisyyttä kun ei mikään voi koskaan olla täydellistä kaikilta osin. Se on vaan niin typerää, niin turha tapa kuluttaa aikaa siihen että tarttuu jokaiseen pienimpäänkin epäkohtaan elämässäni niissä rypien, niinkuin mä oon kai liian usein tehnyt. Mutta oon ehkä jotenkin oppinut elämään kuluneiden vuosien aikana vähän enemmän, huomioiden enemmän hyvää kuin ennen vaikkei se hyvien asioiden määrä sinänsä oo sen kummemmin kasvanut. Oon vaan oppinut näkemään ne.
Niin ehkä mä voisin tehdä saman listan itseni suhteen ja oppia näin näkemään sen mitä mun tulisi nähdä. Kuitenkaan se ei tunnu yhtä yksinkertaiselta ajatukselta.
Voisin kuitenkin yrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti