Iskä on nukahtanut taas telkkarin ääreen pieni muikea hymy huulillaan. Mä makaan olkkarin lattialla ja ajattelen, mutta kevyemmin kuin yleensä. Ajatukset ei oo painavia, mutta ei turhanpäiväsiäkään. Ne on vain ajatuksia, eikä mun tarvitse pysähtyä analysoimaan jokaista erikseen. Ei tänään, ei nyt.
Tähän päivään liittyy jotakin merkityksekästä. Jokin kenties selkiytyi vähän. Se pakkautuma aukesi ensimmäistä kertaa.Tuntui hyvältä kun kuori oli hetken poissa ja jäljelle jäi vain minä, henkisesti niin paljaana kuin saattaa olla. Tuntui hyvältä kun uskalsin katsoa toista silmiin hajoamisen hetkellä, ottaessasi kädestäni kiinni.
Mä pystyn löytämään tien pois siitä kierteestä mieleni sisällä. Vielä en vaan tiedä miten.
Ja sitten se vastausten jatkuva etsiminen, miksi mä haluan vastauksia? No siksi että mä haluan tietää. Mä haluan tietää liikaa. Kun asioille on olemassa jokin järkevä selitys, jostain "ylemmältä taholta" (enkä nyt puhu jumalasta vaan tiedosta joka ei ole itsestäni lähtöisin), se keventää asiaa. Kun asioille on olemassa selitys, kaikki on jotenkin selkeämpää, tarkoituksenmukaista.
Tähän päivään liittyy jotakin merkityksekästä. Jokin kenties selkiytyi vähän. Se pakkautuma aukesi ensimmäistä kertaa.Tuntui hyvältä kun kuori oli hetken poissa ja jäljelle jäi vain minä, henkisesti niin paljaana kuin saattaa olla. Tuntui hyvältä kun uskalsin katsoa toista silmiin hajoamisen hetkellä, ottaessasi kädestäni kiinni.
Mä pystyn löytämään tien pois siitä kierteestä mieleni sisällä. Vielä en vaan tiedä miten.
Ja sitten se vastausten jatkuva etsiminen, miksi mä haluan vastauksia? No siksi että mä haluan tietää. Mä haluan tietää liikaa. Kun asioille on olemassa jokin järkevä selitys, jostain "ylemmältä taholta" (enkä nyt puhu jumalasta vaan tiedosta joka ei ole itsestäni lähtöisin), se keventää asiaa. Kun asioille on olemassa selitys, kaikki on jotenkin selkeämpää, tarkoituksenmukaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti