tag:blogger.com,1999:blog-1872556470345164267.post6554335158065628968..comments2023-07-05T05:44:06.279-07:00Comments on Mielikuvituksen voima tekee meistä rajattomia: Ikuisella rakkaudella t minäSofia Mänttärihttp://www.blogger.com/profile/13100440084977652084noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-1872556470345164267.post-89459891286722068692015-05-01T11:29:23.681-07:002015-05-01T11:29:23.681-07:00Karoliina: Voi miten sanattomaksi meninkään. Kaikk...Karoliina: Voi miten sanattomaksi meninkään. Kaikki sanat isojen asioiden äärellä tuntuvar aina niin pieniltä. Mutta kuitenkin, kliseitä välttämättä; otan osaa suruusi ja ainakin kuvittelen ymmärtäväni mitä olet kokenut ja tuntenut luopumisen äärellä. Ne on niin järjettömän isoja tunteita ja keloja sellaisen tällaisen asian äärellä. <br />Hienoa kuulla että tämä teksti toi jotakin lohtua- Kummalla tavalla se aina vähän helpottaa kun joku kokee samoin ja että voi lukea omat tunteensa myös toisen lävitse ja tekstien kautta. <br /><br />Ja arvon anonyymi, oi, ISO KIITOS! Miten kauniisti sanottu. Et tiedäkkään miten paljon merkitsee kuulla. PALJON. Tuli niin hyvä mieli. Kiitos siispä itsellesi myös. Ja kyllä vain jatkankin,aina satunnaisesti impulssin tullen. jollain tapaa tämä kirjottaminen näin on kovin terapeuttista ja ihan eritavalla vielä kuin esim päiväkirja itelle kun sen jollekkin jakaa -vaikka sitten näin randomille anonyymille pikkujoukolle. <br /><br />Ihanaa kevättä kumpaisellekkin, hyvyyttä!Sofia Mänttärihttps://www.blogger.com/profile/13100440084977652084noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1872556470345164267.post-34464199210537999202015-04-21T07:03:51.100-07:002015-04-21T07:03:51.100-07:00Sanoinkuvaamaton kiitos siitä että kirjotat! <3...Sanoinkuvaamaton kiitos siitä että kirjotat! <3 Nämä kaikki tekstit on antanu mulle äärettömän paljon! Terapeuttista, eheyttävää, kaunista ja koskettavaa! Jatka ihmeessä blogin pitämistä jos vaan aikaa / intoa / kiinnostusta / jaksamista riittää. Huisin mahtavaa kevään jatkoa sinne! :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1872556470345164267.post-59008065589651792422015-04-11T08:42:22.600-07:002015-04-11T08:42:22.600-07:00"yksi elämä vain sammuu, yksi sydän lakkaa sy..."yksi elämä vain sammuu, yksi sydän lakkaa sykkimästä. Noin vain niinkuin maailman luonnollisimmat asiat tapahtuvat omalla painollaan. Ei rysäyksenä<br />ja niin hiljakseen vain kuin ohimennen uneen ihminen katoaa. <br />Ja silti, me mullistumme, ne jotka jäävät rakastamaan. Sydämet särkyvät ja niiden kautta muuttuvat maailmat. Eikä se ole pientä, vaikka maailmankaikkeudelle olisikin. "<br />Erityisesti tämä kohta kuvasi juuri sitä, miltä tuntui kun oma mummoni kuoli. Jotenkin ihmeellistä miten kaikki jatkuu, pysyy samana maailmassa vaikka yksi elämän tärkeimmistä ihmisistä on poissa ja itselle mikään ei ole enää samalla tavalla kuin ennen. Itselle se, että yksi ihminen ei ole enää siinä on suurta, mullistavaa ja tuntui jotenkin niin väärältä katsoa ihmisiä, sitä miten he tekevät kaiken kuten ennenkin, mutta itse ei ole kuten ennen. <br /><br />Kiitos tekstistäsi, tunnen ja olen ajatellut samalla tavalla,kai jotenkin lohduttavaa tietää, että niin on joku muukin tai ylipäätään lukea nuo tunteet/hetki sanoiksi puettuna. Karoliinahttps://www.blogger.com/profile/08647527538048184295noreply@blogger.com