tiistai 13. tammikuuta 2015

Höttöpäistä tajunnanvirtaa vol miljoona



Etsin punaista lankaa kaaokselleni, että olisikohan tässä kaikessa kuitenkin jotain järkeäkin. Sitä toivoisi että voisi olla kuten jossain amerikkalaisessa höttömoviessa, pari kliimaksia (ennalta arvattavat käänteet toki) ja lopulta Happy End ja liipadaa. Mutta niin kai se on että elämää ei saa mahdutettua pähkinänkuoreen. Välillä tekisi mieli ravistella tätä höttöpäätä. Mutta ei järjellä(kään) kannata lähteä liikaa selittämään (ehkei oikeasti yhtään millään), eksyy vain pahemmin omiin sekamelskoihinsa. Koska järki yksinkertaistaa ja tukahduttaa, palikoi sellaisia asioita joiden kuuluisi saada elää ja liikehtiä vapaasti
Vapaus on tunteiden elinehto
Ja mitä me ollaan ilman tunteiden paloa, tyhjää sanahelinää. hädintuskin olemassa

Miksi mä olen aina niin helvetin vinossa, kysyin itseltäni päiväkirjassani noin seitsemän vuotta taakseppäin. Ja sitä mietin usein vielä vaan vaikka aika eri kelojen äärellä - kuitenkin niin moni asia toistuu vuodesta toiseen kuten iänikuiset uudenvuodenlupauksetkin joihin olen alkanut tässä hiljakseen uskoni menettämään - vuosi vuodelta kyynisempänä, eh mitä, enkö se minä ollut joka joskus pyöritteli silmiään moiselle
hah yllätimpä itsenikin  .
 
Päämäärät hahmottuvat ja sitten taas sekoittuvat, Coronan nurkassa punaviini ja sinä, siinä kaikki on hetken yksinkertaisempaa. Pidän tavastasi olla läsnä, pää joka taipuu empatian mukana
katse joka näkee ja elää mukana jokaisen pienen tarinan. Sinun kanssasi tuntuu että kaksi ihmistä todella kuulevat toisensa, tarttuvat sanoihin oikeissa kohdin ja näkevät soperruksien seastakin ytimen
Me taidetaan olla ytimessä ystävähyvä  
 
Askeleista syntyy, askeleista kuolee. Aina kivenheiton päässä muutos ja toinen elämä jonka olisi voinut elää. Kaikki tapahtuu niiden askelten mukana, elämä jonka hekuman liian helposti kadottaa kun ei muista olla läsnä tässä pienessä arkisessa symbioosissa olemassaoloon. Minnekköhän mä matkaan, olen niin väsynyt ajattelemaan ja etsimään mutta en osaa lakatakkaan mutta se kai tän homman pointti onkin että lakata ei saa tai kaikki katoaa,

pelottavintahan on tyhjyys mutta toisaalta pitää varoa ettei huku omaan avaruuteensa ja liian suuriin kysymyksiin
no juuh, nää ny on näitä







että jos nyt vain let it go ja silleen
koska en halua hukata nuoruuttani vain miettimällä ja selittämällä selittämätöntä
 

2 kommenttia:

Roosa kirjoitti...

Eka kuva: sika hieno!

ja hihii. tulin hyvälle mielelle coronasta (kun ainakin löysin itseni itseni sinne vaikka en tiedä tarkoitit niin :---) )

Anonyymi kirjoitti...

Ihania pasilamuistoja!!!! mona