keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Piiperryksestä oivalluksiin

Kaikki kulkee eteenpäin, hiljakseen mieli raksuttaa kuin tuhiseva uni, lempeyden kasvot jotka huokuvat levollisuuttaan. Tässä kohdassa mieleeni piirtyvät sinun kasvosi, pienoiseni, ne kasvot joita suutelin tänäänkin aamupöpperössäni kun lähdit arkeesi toteuttamaan kansalaisen velvollisuuksia. Minä jäin vielä unten maailmaan, käperryin kuin turvaan vielä hetkeksi unohtuakseni maailmalta velvollisuuksineen. Maailmalta joka vaatii lakkaamatonta sykettä, hyötyä ja tehokkuutta. Unissa saa leijailla, koska niissä järki lakkaa olemasta. Pidän siitä holtittomuudesta. Ne ovat kuin kaikista päräyttävimmät taide-elämykset, musiikki, tanssi tai mikä vain mikä lumoaa ihmisen, saaden unohtamaan todellisuuden rajat ja sen pienen elämän pyörän jossa elää kuin hamsteri vauhtiaan kiihdyttäen. En halua elää elämääni kuin vauhtipyörässä, mielummin laahaavin askelein. On saatava ihmetellä, laajentua ihmettelyn kautta.


Vapaapäivänä tunnit livahtavat käsistäni vaikka en tosissani tee juuri mitään, piirtelen ajatuksia ilmaan tiskatessani, lennätän peitot ja tyynyt parvelta alas ja jään siihen makaamaan, lakanoiden vaihtoprojekti jää puolitiehen. Laulan Norah Jonesia ja vähän Samuli Putroa, kaikkea missä on kauniita tarinoita elävästä elämästä. Ihailen heidän tapaansa kuljettaa. Luonhan minäkin, omalla tavallani, mutta amatöörin otteella, valokuvaan, piirrän ja raapustelen. Kaikki vain kanavoidakseni jotakin, siitä kuinka maailma itseeni vaikuttaa, miten ympäröivä maailma ihmisineen ja kohtaloineen järisyttää, sisään ja ulos. Maailma ja minä, maailma ja kaikki te. Kaiken välille tahdon luoda sillan. Edes pienen ymmärryksen mistä kaikki on syntynyt, mikä teistä on tehnyt teidät ja meistä meidät, minusta minut, maailmasta maailman.

Mä olen ollut aina hyvä upputumaan, unohtumaan yksityiskohtiin ympärilläni joissa elää yksinkertainen, auteettinen kauneuden maailma. Niitä kokemuksia en ole koskaan kuitenkaan täysin tavoittanut paperille, paperi luo paineita luoda. Ja paineet, ne vievät flowin. Mutta toisinaan onnistun pääsemään aika lähelle ja enempää en toivokkaan sillä kirjailija musta ei olekkaan tulossa, vain pienten tarinoiden piipertäjä, se riittää kun haluaa ilmaista jotakin, tätä kaikkea -eikä sen kaiken tarvitse aina suurta ollakkaan tai tähtiä hipoa.







Ei kommentteja: