tiistai 30. heinäkuuta 2013

Hei, pitkästä aikaa täällä taas. Tai noh siltä se ainakin tuntuu. Pienessä ajassa on tapahtunut niin paljon, että kaikessa tärkeydessään tämä tovi välissämme on tuntunut hujahtaneelta ikuisuudelta. Viime viikot ovat raivanneet tilaa rohkeasti, sisäistä liikehdintää ja hiljakseen olen saanut otteen, mutta myöskin konkretian tasolla eikä pelkästään henkistä ajatushöttöä.

Suurimmat värähtelyt saavat aikaan kasvot joiden rauhaa katselen yön tunteina, aamun utuiset kasvot joita suutelen lähtiessäni töihin toisen jäädessä uinumaan. Kahdet kasvot jotka kohtaavat keittiön pöydän äärellä syvään ja hiljaisuus täytetään vain tärkeillä kysymyksillä, palasilla meistä - ja kun puhun vahvasta tunteesta huomaan itkeväni, käsi sydämellä. Yllätän itseni tunnekuohun ääreltä, suuresta tuntevasta ajatuksesta.

Olin myös viikon verran kokkailemassa, niinkuin on tässä jo perinteeksi viime vuosissa syntynyt. Oli sairaaaan siistiä, hektistä joo mutta samalla aika zilliä menoa. Joo.

Huomaan unohtaneeni itseni ilmaisun kirjaimien kautta, se taito on jotenkin livahtanut käsistäni. Tai ehkä se on sitäkin etten enää ole niin riippuvainen siitä, pysyäkseni kasassa ja kartalla elämässäni. Tää homma nimeltä elämä nimittäin ei tunne tällä hetkellä sen suurempia mustia aukkoja tai porsaanreikiä, jos siis vain omasta kuplastani puhutaan. Se kupla, pienisuuri maailmani tuntuu just nyt aika tutulta, tunnen sisällön seinämiä myöten ja osaan vaeltaa hetkestä toiseen kadottamatta suuntaani.

Tässä vähän fotoi viikon varrelta hetkistä:




































ps. kuvien laatu jotenkin mössäyty tossa lisätes!