sunnuntai 27. tammikuuta 2013

En aina oikein ymmärrä tätä ihmisenä olemista, ihmisyyttä ja sen tasoja, miksi tehdä kaikesta niin monimutkaista. Miksi ei vain eläisi, kattellaan on hyvä vaikka epämääräisyydessään ei koskaan sinetöikkään mitään, mutta se antaa tilaa. Tilaa asioille tapahtua suuntaan ja toiseen, niinku elämä kantaa meinigillä ja sitä rataa.

Ja niin asiat tapahtuvat, katselen niiden kulkua toisinaan kuin joku muu olisi rakentamassa tätä tarinaani, häkellyn ja sekoitun sekaan, kompastelen kaiken aikaa ja etsin liikaa, mutta loppuen lopuksi - väliäkö sillä etten aina ymmärräkkään mitä olen osa ja miksi, miksi kaikki tämä. OLKOOT kaikki on kuitenkin just nyt aika hyvin koossa.

Yksi kysyi kerran mikä on sun elämäs tarina, en osannut vastata enkä oikeastaan vieläkään osaisi kiteyttää elämääni pähkinänkuoreen. Mutta ei se mitään, vaikka tästä ei saisi suurta tarinaa muiden korville, se on ollut suurta itselleni enkä lakkaa häkeltymästä vaikka välillä kaikki onkin turhan takkuista ja hämyä.




Ei kommentteja: