torstai 16. elokuuta 2012

Sitä kadottaa toisinaan itsensä muihin ihmisiin ja avuttomuuteensa toisen maailmassa, palikat joihin ei ole valtaa, kaikki se mistä en saa otetta, muutokset jotka ovat käsillä mutta toisen silmissä aina vain äärettömyyksien takana. Tyhjyys täyttää tilani, tekee pikkiriikkiseksi, näkymättömäksi toisen edessä. Olen uupunut siihen miten vähän sitä osaa tehdä toisen hyväksi tai mitä sanoa muuttaakseen jotakin, sanahelinäni saa pääni pyörälle, kaikki jo loppuun kulutetut lausahdukseni siitä miten kuuluisi olla.

Mitä lähemmäksi ihmiset päästää, sitä kipeämmäksi kaikki aina muuttuu. On mahdotonta ottaa etäisyys enää siinä vaiheessa kun maailmat ovat kohdanneet ja sekoittuneet keskenään, tunteet kasvavat kuin yhteen, se on hullua, niin hullua että toisinaan repii palasiksi, toisinaan tekee elämästä täydemmän. Tässä hetkessä mieleni on vain yksi tunnemölläkkä, sen seasta yritän etsiä järkeä, mutta en jaksa en helvetti soikoon jaksa eli mitäköhän ihmettä edes hölötän täällä jaa a. Väsyttää, taidan mennä unille, ehkä sieltä löydän ratkaisun tai sitten elän hetken mielihyvin jossain aivan muissa sfääreissä, jotakin muuta.

2 kommenttia:

Iida kirjoitti...

sun pitää muistaa, että mä elän mun elämää. mä teen tai jätän tekemättä asioita niinku ite parhaaks näen. mun ongelmat ei oo sun, sä et koskaan tuu tietämään täsmälleen mitä mun mielessä liikkuu tai jokaista asiaa mun menneisyydestä. niin se vaan on. eikä sun tarviikkaan, ei todellakaan. enkä tarkota tätä pahalla, mua vaan sattuu seurata sivusta kun otat mun ongelmat omikseks.
koitat niin omistautuneesti korjata mut ja tehdä kaikesta parempaa, vaikkei sulla ole mitään valtaa semmoseen.
koita kultapieni ymmärtää se, jooko?

Sofia kirjoitti...

menin sanattomaksi. miltä susta itsestäs tuntuis katella vierestä kokoajan kun rakas ihminen hukkuuu omiin tunteisiinsa, velloo vellomistaan tarttumatta juuri koskaan hyvään ympärillään vaikka sitäkin olisi. osaisitko sä itse pysyä etäällä, leikkä olevasi välittämättä? antaa toisen "kävellä elämänsä ohitse" kun näkee miten paljon paljon elämä voisi antaa? vaikka mitä sitä nyt kukaan on ulkopuolelta määrittelemään miten toinen elämäänsä elää tai saati "arvostelemaan". mutta kyllä mua sattuu nähdä miten onneton sä usein olet, ei se ole helppoa kohdattavaa. totuus on että mä en vain kykene sellaiseen että voisin kävellä niiden tunteidesi ohitse, enkä mä en ole missään vaiheessa väittänytkään ymmärtäväni kaikkea siitä mitä tunnet tai edes suurinta osaa, sitä olen aina nimenomaan korostanut. mutta tietysti olen yrittänyt ymmärtää, yrittänyt samaistua tilanteeseen ja nähdä enemmän niinkuin sä vaikka tiedän ihan hyvin että koskaan en pääse näkemään niinkuin sä joten kaikki mitä sanon ei todellakaan ehkä ole sitä mikä todella auttaisi eteenpäin. mutta älä säkään viitsi väheksyä sitä miten paljon ehkä silti näen.

Tiedän että välillä pistän itseni vähän liikaa likoon muiden tunteisiin, yritän korjata enemmän kuin oikeasti "oikeuteni" piiriin kuuluisikaan. uskon että se voi raivostuttaa, niinhän se raivostuttaa mua itseänikin. mutta tunteet, ne ovat vain kaiken rationalisuuden ulkopuolella ja kun tunnen jotakuta kohtaan paljon, toimintanikin menettää toisinaan hallintansa niihin tunteisiin. olen senkin sanonut, tiedostan senkin miten ylitse huolehtimiseni välillä menee, tiedän tiedän tiedän, mutta ehkä voisit kuitenkin yrittää nähdä siinä sen rakkaudenkin joskus. tarttuakkin joskus, ottaa vastaan edes pienen osan siitä rakkaudesta ja että ehkä jossain sanomisissani kuitenkin piilee jotakin järkeäkin. mutta kuten itse sanoit, teet tai jätät tekemättä niinkuin lystäät.

Kommenttisi tuntui aika raskaalta lukea, olisi aika paljon sanottavaa. olen kirjoittanut taas varmaan satakaupalla kirjeitä sulle viime päivinä joten en edes yritä mahduttaa kaikkea tähän.

muista että kaikessa ärsyttävyydessäni, kaikessa on kyse kuitenkin vain siitä että välitän. ehkä vielä joku päivä vielä tajuat. olen pahoillani, kaikesta mitä olen huomaamattani tehnyt väärin ja erityisesti siitä jos olen satuttanut. kaikkea muuta kuin sitä haluan, ja kyllähän sen varmaan tiedät. yritetään kummatkin vähän kasvaa/muuttaa tapaamme toimia. kummallakin on siihen syytä.

Koita pärjäillä, nähdään tässä joku päivä. voimia.

ps. tosi daijua käydä tämä ajatusten vaihto tässä. ziisus. joo, mutta kasvotusten jatketaan joskus.