keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Jonkin on muututtava, näen vain samat seinät joihin törmäilen, rajani kaikkialla. Ei askeltakaan, hyst, joskus tuntuu että osaan vain seistä hiljaa paikoillaan, niinkuin kaiken pauhun voisin pysäyttää siihen. Yhtä sanahelinää vain mieleni, sanoja siitä miten aijon toteuttaa elämääni ja muutoksia, aina samoja mahtipontisia lupauksia itselleni, mutta ei, mitään ei tapahdu. Mitään ei tapahdu koska olen jumissa ja odotan että kaikki vain selkiytyisi - ikäänkuin sillä ,että kävelen ympäriinsä etsien, löytäisin itseni ja woah elämän tarkoituksen tai mitä lie hitto soikoon en tiedä. En enää pysy perässäni.

Tällaisina hetkinä on helppoa muuttua tyhjäksi, etääntyä kaikesta koska tuntuu että rajaan kaiken ulkopuolelleni. Välillä tuntuu että nuoruus on vain yksi epätoivoinen etsimisen kierre täynnä tunteita ja järkeä sekaisin, harvoin käsikädessä - näitä hetkiä en tule kaipaamaan sitten joskus kun oleminen muuttuu yksinkertaisemmaksi, (olettaen tietysti että sitten kun kasvan isoksi ja lässynlää kaikki on viimeistään kevyempää )
'
Huomenna tanssin ehkä jossakin silmät kiinni hymyillen, juhannustanssit ja unohdan tämän oloni kauas. Tunnen itseni ja aaltoni, tiedän miten hetkellisiä kaikki tunteeni ovat ja  näinä hetkinä se on se mihin tartun, että huomenna saatan herätä ja nähdä taas enemmän.


Ei kommentteja: