maanantai 21. toukokuuta 2012

Musiikki ympärilläni on kuin kupla jossa muodostun ja hetken kaikki saa luvan olla vain yksinkertaista. Tämän hetken verran elämän palo saa syttyä sisälläni- Eheä, ajattelen. Tässä olen vain sitä. Kiedon itseni siihen ajatukseen, väritän maailmani sävelin ympäriltäni, annan sen täyttää tyhjät aukkoni. Karanneet palaseni muuttuvat osakseni, pelastusrengas, on unohdus itsestään. Sitä kautta elän eniten, silloin kun ei tarvita sanoja.Vain liikkeet, hallitsemattomat liikkeet, joilla en selitä mitään.

Otan tilani, suljeni silmäni ja kadotan rajani. Musiikin sisällä elän vahvasti, tunnen vahvasti, olen piittamaton muiden katseista. Askeleeni vievät, jalat kaivavat aina huomaamatta kuoppaa alleni kun kaikki sisältäni purkautuu voimalla siihen. Kaikki se mitä en osaa sanoa kaivautuu siihen kuoppaan, leikin että tallaan kaiken sen riittämättömyyd tunteen alleni, hajotan palasiksi, kadotan. olen taas vähän enemmän koossa.

Olavi Uusivirta laulaa viime kesästä ja päätän, tästä tulee niin paljon parempi. Elän itseni eheäksi, en haali mukaani rikkoutumia.


Ei kommentteja: