perjantai 18. toukokuuta 2012


Iskä maailailee seiniä ja me tanssitaan keittiötä ympäri, istun pöydällä ja heiluttelen jalkojani musiikin tahtiin, tanssahtelen itsekseni hymyillen katujen varsia, naurahtelen ajatuksen pätkille, pysähdyn sillalle ja mietin sitä hassua miestä jonka kanssa möyrittiin siinä viimeksi etsimässä kännykkääni kivien seasta. Elämä on pullollaan pieniä ilahduttavia kohtaamisia, useimmat tulevat ja menevät, on hetki ja sitten vain kadotaan, niin monta pientä tarinaa. 

Mietin hymyä, sitä suurta iloa minkä oikea ihminen voi saada aikaan ohimennen, niin pienin elein ja sanoin. Se on elämässä aika päräyttävää miten paljon sisällä tapahtuu kokoajan, jokapuolella pieniäsuuria vaikuttajia, annan niiden viedä. Sellaista on kai olla nuoruuden ytimessä, impulsseja kaikkialla. Olen valmis hyppäämään sillä nyt en jaksa pelätä elämää ja sen tulevia kolhuja.  On levoton olo, ihanasti levoton, odottavainen ja tunteva.

Ei kommentteja: