lauantai 7. huhtikuuta 2012

Säpsähdyksiä, olemassaolon muutoksia

Hetken havahdus, kevyen kevyt säpsähdys sisälläni

 tässähän sitä ollaan ja puolet siitä mistä huolehdin, muuttuu olematomaksi, loppuenlopuksi aika merkityksetöntä kaikki se; vain ajatuksia, mielen päättömiä kehitelmiä, puolet elämästä yhtä mielen sisäistä suurta illuusiota. Melkein itken ja sitten nauran, oho, näinkö yksinkertaista se onkin, vain pieni hetki, muutama sana siitä mitä se yksi on nähnyt, lävitseni napannut ja suuri napsahdus. Näin tässä kuuluu olla. 

Leikin taas aloittavani alusta, puhtaalta pöydältä vaikka olen päättänyt jo miljoonaan kertaan ettei sellaista olekkaan, mutta leikittelen sillä ajatuksella silti sillä se on vapauttava aate. Uusi toivo on siinä. Koko maailma ei pyöri sen ympärillä mitä minä yksi pieni maailmankappale (loppuenlopuksi aika mitätön sellainen) tunnen, edes oma maailmani ei hyödy siitä loppuenlopuksi kovinkaan paljon.

Että siis hohhoijaa, rajansa kaikella tässähän alkaa pyöriä vain ympyrää sillä kokoajan ei ole uutta löydettävää sisältään. On elämä itse ja välillä sitä melkein unohtaa elää, elää todella kun pyörii vain turhuuksien keskellä hukassa. (Viime päivät olenkin sitten elänyt, hokien näin tämän kuuluu mennä. Onnellinen ihan vain, ainakin nyt tämän hetken verran)


Ei kommentteja: