keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kaipuu

Olisin nyt jotenkin valmis hyppäämään. Uudet tuulet joihin voisin unohtua, kietoutua johonkuhun, lämpöön ja turvaan, mutta elämä on turhan paikallaan ja kaikki on hetkittäin liiankin pysähtynyttä, kun tapahtuisi jotakin! Haluan että jokin tulee ja päräyttää sisälläni sen elämänhimon hittovie.

Mutta tänään olenkin vain vähän pieni ja eksynyt, ikävöiden turhia ihmisiä ja hetkiä. Puhun kylmään sävyyn toisesta ja kiroan itsekseni (kuitenkin samalla katselen itseäni kuin ulkopuolelta ja kaikki se tuntuu lähinnä vain huvittavalta uhoomiselta). Ihme kuohut sisälläni huhhee ja sil vissiin. perkele turhauttaa,jokin.. Tämä pimeys ulkopuolellani, tuo sisällenikin siitä jotakin. Haluaisin että joku odottaisi jossakin, sanoisi että on kaivannut. Kulutettuja ovat tunteeni ja ajatukseni. Liian vahvasti koe usein kaikki ne elämän sävyt - hyvässä ja pahassa, luovat elämääni kontrastia, välillä vähän liikaa vaan semmoinen kuluttaaaa.

On kauniita ajatuksia, mutta myös järjettömän harmaita ja kolkkoja. Ristiriitainen olo. Haluan jonkun jota halata tässä pitkään, syleilyn jossa olla hiljaa ja jakaa ne pienet ajatukseni ja tunteeni kaikesta mitä olen viime aikoina kokenut. Mutta en osaa, olen liian kaukana, itsestäni ja sitä mukaan on vaikemapi muitakaan tavoittaa.

Ja silti tuntuu että menee aika hyvin. Tää nyt on vaan tällästä.









Ei kommentteja: