tiistai 4. lokakuuta 2011

Ole siinä

Siinä baarin nurkassa en löydä itseäni, sekoitun musiikin jumputukseen, hajoan ympäriinsä ja sanani ovat tyhjiä, kaikki siinä tuntuu vieraalta. Kaksi maailmaa eivät kohtaa, tunnen olevani väärässä paikassa, siellä missä ei voi tulla nähdyksi niinkuin tahtoisi. Mutta suljen silmäni ja soluttaudun hetkeksi kaiken sekaan yrittäen unohtaa sen haurauteni joka ei sovi sinne, sillä se mitä on sisälläni on siellä näkymätöntä, siellä ihmiset vain katsovat (niillä lipevillä katseillaan) sen sijaan että todella näkisivät - ja siinä on vissi ero.

Ja kun joku tulee ja tarraa perseestä, tajuan ettei tämä ole niitä paikkoja josta lähdetään elämänsä rakkautta etsimään, mutta jos tahtoo hetken olla jollekkin jotakin, niin se on helpompaa kuin missään muualla. Mutta en taida olla niitä ihmisiä. lähelle tahdon päästää vain ne joilla on todella merkitystä, ne joiden viereen voi käpertyä hiljaa tarvitsematta yrittää olla yhtään mitään.

Usein kaikki on vähän väärinpäin ja sitä miettii vain että elämä on vain yhtä tsägää, kaikki niin hallitsematonta tsägää ja kuitenkin joukossa muutama merkki kohtalostakin. Mihin pitäisi uskoa, mikä tässä elämääni ohjaakaan, ei kai sillä ole väliä, sillä tässä sitä kuitenkin ollaan.


Bussista katseeni eksyy muistoon, siinä missä joskus istuttiin oli kevät kauneimmillaan, niin moni asia on siitä muuttunut ympärilläni, elämäni ja itse siinä mukana niinkuin aina, tuntenut pakahtuvani kauneimmasta kaikista kipeimpään ja kuitenkin, me kaksi ollaan ihan samalla tavalla. Meidän maailmamme on kupla johon voi aina paeta piiloon, olla lähellä pelkäämättä, ottaa kädestä kiinni tai katsoa hiljaa ja sanoa ääneen ne kaikista kipeimmätkin tunteensa. Miten turvallista että on sellainen maailma.


Eikä mikään voisi oikeastaan olla tämän paremmin tai vaikka voisikin, niin kaikki on tuntunut taas näissä hetkissä niin kokonaiselta että olisi järjetöntä kaivata enempää.




Ei kommentteja: