torstai 6. lokakuuta 2011

Kävellään pellon viertä, ympärillämme syksy loistaa kauneimmillaan, värit voimakkaana ja mä tunnen eläväni. Olevani siinä kaiken keskellä läsnä enemmän kuin pitkään aikaan, aistien kaiken sen niin todella, pienimmänkin, metsän rämeiköissä vaelletaan ja yhteistä maailmamme rakennetaan, hiljakseen, kerrotaan elämästämme ja jotenkin tiedän että siinä on jonkin alku. Hiljaisuuskin on kevyttä. Kaikki tuntuu olevan oikeinpäin, ihanasti pysähtyneenä siinä huoneen nurkassa kun tuntuu että maailmat kohtaa.

Tuntuu että jotakin sisälläni on tapahtumassa, ehkä ympärillänikin. Niinkuin yhtäkkiä olisi jokin mitä kohti mennä, suunta, jota en kuitenkaan osaa (vielä) määrittää. Tuntuu vain selkeämmältä, kaikki. Olen taas löytänyt otteen elämään, haparoivin askelein ehkä vielä, mutta silti jotenkin uudella tavalla voimakkaana. Olen oppinut päästämään vähän irti niistä elämän kahlitsevista elementeistä ja olemiseni on tässä, kevyempää, paljon yksinkertaisempaa ja kun tunnen sisälläni jotakin, voin antaa itseni vain tuntea, löytämättä syitä kaikelle sille.

Kaikki ympärilläni tuntuu oikealta, tässä elämässäni oikealta, ei ole vääriä valintoja tehty, ei ole virheitä joita tulisi katua, on vain tämä kaikki mitä on ja mitään en juuri nyt pyyhkisi pois, sillä se voisi viedä jotakin tästä mitä olemassaoloni on tässä. Näin kevyesti.

Ei kommentteja: