tiistai 13. syyskuuta 2011

Tänään sydämeni oli kevyt ja elämä vallan kaunis

                                        Toisia on vain niin käsittämättömän helppo rakastaa.





Kerään taskut täyteen omenia ja tunnen hetken olevani taas kuin pieni lapsi riemussaan.

Surusta iloksi, tänään toinen toi mukanaan auringon ja vei sen päiväkausia kestäneen riitämättömyyden tunteeni mennessään, toi kepeyden vain tullessaan.

Mikä huolettomuus sisälläni (!)

Siinä olisin voinut uinua ikuisuuden, keltaisen huoneen pehmeässä valossa, kotoisaan nurkkaan käperrytään ja muistellaan lapsuuden hetkiä, niitä sun näitä elämän hulppeita ja nauran enemmän kuin aikoihin. 

ps. toinen vältteli kameraa parhaimpansa mukaan, joten siksi vähän minä-keskeistä menoa... (hah niinkuin ei muuten yleensä olisi...)

Ei kommentteja: