keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Mitä jos elämä onkin aika ihanaa

Olen kuin kahden maailman välissä,
sopimatta todella kumpaankaan.
Liian iso ajamaan pyörällä jalkakäytävillä, mutta kuitenkin vielä liian pieni isojen ihmisten maailmaan. En tahdo tunkea itseäni mihinkään muottiin, tahdon vain seilata - vailla rajoja
etsiä huoletta kunnes löydän,

(elää impulssien mukana ja seikkailla,
sisäinen lapseni ei saa jäädä isojen ihmisten jalkoihin vaikka välillä sitä on itsekkin jo sitä liikaa.)

itseäni kaiken seasta,
heitän turhat painot pois ja kaiken sen mikä saa itseni sotkeutumaan ja pelkoni elämää kohtaan laajentumaan. Puhun nyt muistoista, niistä jotka ovat paino joka lyttää alleen, sanoista jotka kaikuu korvissa vielä vuosienkin jälkeen, mutta myös niistä kauniista joiden katsominen tekee kipeää, eletystä elämästä johon liittyy paljon kaunista ja kipeää, usein toisissaan kiinni.
Mutta oikeastaan, taidan olla aika elossa, kaikesta huolimatta voimakkaana. Pyörällä kiidän katuja ja tunnen että kaikki on loppuenlopuksi aika yksinkertaista eikä se vahvuuteni ole kiinni siitä mitä ihmiset ympärilläni näkevät. Muut eivät ole itseäni arvottamssa, sillä sen teen ihan itse. Eikä kukaan vie tätä voimaa, ei tämä yksi tai toinen tai yhtään kukaan, ei (varsinkaan) ne jotka näkevät vähiten tai ainakin liian vähän uskoakseen. Tasapaksu elämäni kausi, tuntuu kuitenkin myös turvalliselta. Tässä on hyvä kellua,huoletta, ilman liian suuria odotuksia siitä mitä edessä odottaa. Ei ole tunnetta jonka ympärillä kaikki pyörisi, on ihanaakin olla välillä näin, riippumattomana ja ennen kaikkea tarvitsematta pelätä sitä että yksi ihminen voi pienin teoin saada aikaan vallattoman suuria.

 Irti päästäminen käy vähitellen, haihtuen pikku hiljaa kaikki hajoaa kauniisti pois.

ps. tänään oli parasta istua sateelta suojassa bussipysäkillä melkein ventovieraan kanssa ja kertoa omista maailmoistaan, löllyä kahden hassun kanssa karvamatolla mutustellen pullaa onnellisena siitä että me ollaan siinä niin ja istua kahvilan nurkassa yhden kanssa puhuen viisaudesta ja siitä miten monien asioiden määrittely on loppuenlopuski aika mahdotonta.

Kiehtovia olentoja ihmiset!


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tosi nätti toi tyttö tossa ekassa kuvassa!!!! IHANaA kun haluat jakaa sen kaikille täällä sinun blogissassikin!!!!!!!!!!!!

Sofia kirjoitti...

Joo eikös eikös!! hottismisu suorastaan

Iida kirjoitti...

taisin vähän ihastua toho ekan kuvan tyttöön! voitko antaa sen numeron nii voin kysyy alkaisko se olee?

Anonyymi kirjoitti...

älä laita tota kuvaa enää minnekään!