torstai 11. elokuuta 2011

Tuntureille mielensä mutkat unohtamaan, tuntemattomaan tiensä löytämään

Kaipaan pois, jonnekkin. Lähteä veks, maailman ääriin tai vaikka sitten löytää itsensä jostain Lapin tuntureilta porojen seasta. Kun vain pääsisi hetkeksi kaikesta kauas ja unohdus kaikesta täällä. Kaipaan yksinäisyyttä ja samalla pelkään yksinäisyyttä juuri nyt enemmän kuin mitään. Ihmisten kanssa ollessani, muutun levottomaksi ja oudoksi ja kun käperryn yksinäisyyteeni jota luulen kaipaavani, sisimpäni täyttää vain outo tyhjyys.

Enkä tiedä minne paeta, missä olisi vain kevyt olla. Missä tunteeni voisivat levätä ja ajatukseni unohtua, missä mieleni liikkeet voisivat edes hetken verraksi pysähtyä.

Viimeiset päivät oloni on ollut niin levoton ja samalla niin uupunut, uupunut tunteisiinsa ja kaikkeen, uupunut siihen ettei enää tunne mitään tai sitten tuntee liian paljon. Välimaastoa ei ole, vain ääripäät. Kaikki tulee ryminällä, ilosta suruun, impulsseja, hallitsematonta mielen virtaa.

Ehkä elän vain ja unohdan pakenemisen. Tunteet kohdataan ja eletään, sitten jatketaan. sitten joskus



5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

minulle kuuluu hyvää kiitos kysymästä! Kävin juuri ulkona tanssimassa sadetanssia (niin kun me viime kesänä ;) ). Se oli mukavaa. Mulla on ollut ihan sama fiilis! Mutta Lappiin en kaihoa. Mee tanssimaan sadetanssi, se auttaa.

Sofia Mänttäri kirjoitti...

hehe kuulostaa kivalta! oioi sadetanssit on aika vapauttavia elämyksiä :--))

Iida kirjoitti...

mä voisin kanssa kaivata vähän lapin hiljaisuutta. : )
mitäs jos skipattais koulun alku ja ostetaa junaliput rovaniemelle, pidetään junassa hauskaa tai sitte vaa istutaan hiljaa ja perillä lähetään omille teille.
nähtäis taas asemalla ku kaikki on selvää. käykö?

Anonyymi kirjoitti...

ihana iida :) ja sofia oot sulosulosulo!

Sofia Mänttäri kirjoitti...

voi rakas, hymy sinne! voi minkän hassunsuloisen onnen toi pieni ajatus toikaan sydämeeni ja niin shalee vielä joku kaunis päivä toteutetaan kun kokonainen elämä tässä aikaa. oioi