sunnuntai 28. elokuuta 2011

Ei mitään liian suuria, mitä jos nyt ihan elelis vain

Jokin on tässä on vähän herätellyt itseäni, saanut taas vähän voimaa elämääni. Ne yhdet sanat vähän kirpaisivat, mutta antoivat samalla potkun perseelle: eteenpäin nyt hittovie, tee jotakin, teen,elä ja mähän perkele elän. Niin ei kai sitä voi aina kaikkea vastuuta elämälleen heittää, aina vaan hokea että kylläjuu elämä kantaa ja tiididii kattellaan minne virta vie, jos ei itse pistä tikkuakaan ristiin. (Ohjakset on kuitenkin omissa käsissään.) Vaikka ei ,eihän se ole totta, mutta välillä kenties liian paljon lillun ja pyörittelen vain kaikkea käsissäni, kaikki aineket muutokseen ulottuvillani, kuitenkaan todella mitään tekemättä, niin helposti kun kaikki jää joskus ajatuksentasolle hyörimään, muistuttamaan siitä että elämä voisi olla enemmän jos vain antaisi sille mahdollisuuden.

mutta niin, tästä saa  lähteä jotakin uutta. Niinkuin sanotaan, loppu on uuden alku. Elämäni uudistus. Ei enää tyhjää sanahelinää, vaan todellisia muutoksia, ajatuksia joissa on voimaa muuttua todeksi. Mistä läheteä rakentamaan elämääni uusiksi, mitä purkaa ja mitä kehittää, mitä sitä ja tätä, pitää vain rajata vähän, sulkea osa omasta mielestään pois ja lakata ajattelemasta liikaa. Kiitos ja aamen hohhoi onpas taas hassu olo.


Ei kommentteja: