tiistai 26. heinäkuuta 2011

Oijoi elämä

Tuntuu hyvältä pysähtyä ja vaikka suru ei ole kadonnut minnekkään ja niissä seisahtuneissa hetkissä muistan vielä sen olemassaolon, välähdyksin painonkin, on päälle kuitenkin muodostunut taas tunne siitä vahvuudestani ja onni joka on taas löytänyt paikkansa sydämestäni, hetkien kautta jossa on ollut hyvä levähtää ja unohtaa.

Monta turvallista hetkeä keittiön pöydällä käpertyen teekupposten ääreen vain puhuen ja puhuen. Kolme iltaa täysin erilaisten ihmisten kansssa, jokaisen kanssa niin eri tavoin elämää jakaen ja ollen.

Ja kaikki on paljon kevyempää kuin vielä pieni tovi sitten. Surusta on tullut kipeydessään kaunista, muistoista kevyempiä ja tunnen päästäneeni tunteesta osan irti. Vapauttavaa ja niin huojentavaa,  oijoi elämä. Kyllä kaikesta vaan selvitään.


Ei kommentteja: