Kuin leijailisin kevyesti kevään tuulessa, kelluisin todellisuuden päällä, haaveiden rajoja hahmotellen. Elämän aistin taas vahvemmin läsnäolevissa hetkissä. Kaikki painava on toisaalla ja kaikki tuntuu olevan hetkiä enemmän oikein päin. Ruotsin kokeessa kuuntelen sateen ropinaa ja tunnen olon kotoisaksi, kumman huolettomaksi (siitäkin huolimatta että sen ruotsin suhteen pää lyö tyhjää tumtum) ja kun aurinko hohkaa kasvoillemme, tanssin parvekkeella Beach Boysien tahtiin. Yön pysähtyneessä hiljaisuudessa jaetaan elämää vähän enemmän kuin ennen, sukelletaan syvemmälle ja mieleeni muistuu hetket vuosien takaa, voi tässä me taas ollaan, hymyilen mielessäni ja tunnen olevani kaiken sen epämääräisen ahdistuksen ja tyhjyyden jälkeen kuitenkin loppuenlopuksi aika onnellinen.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Elämän viboja
Kuin leijailisin kevyesti kevään tuulessa, kelluisin todellisuuden päällä, haaveiden rajoja hahmotellen. Elämän aistin taas vahvemmin läsnäolevissa hetkissä. Kaikki painava on toisaalla ja kaikki tuntuu olevan hetkiä enemmän oikein päin. Ruotsin kokeessa kuuntelen sateen ropinaa ja tunnen olon kotoisaksi, kumman huolettomaksi (siitäkin huolimatta että sen ruotsin suhteen pää lyö tyhjää tumtum) ja kun aurinko hohkaa kasvoillemme, tanssin parvekkeella Beach Boysien tahtiin. Yön pysähtyneessä hiljaisuudessa jaetaan elämää vähän enemmän kuin ennen, sukelletaan syvemmälle ja mieleeni muistuu hetket vuosien takaa, voi tässä me taas ollaan, hymyilen mielessäni ja tunnen olevani kaiken sen epämääräisen ahdistuksen ja tyhjyyden jälkeen kuitenkin loppuenlopuksi aika onnellinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti