perjantai 7. tammikuuta 2011

Haavemailmaa ja valoa

Mä olen pohtinut viime päivinä valintoja. Olen vellonut monet yöt sängyssäni levottomana unen päästä kiini saamatta, heräillen keskellä yötä, yrittäen hahmottaa sitä mitä olen ja mitä todella haluan. En tiedä mikä sai yhtäkkiä havahtumaan sen epämääräisyyden keskeltä ja pakottamaan itseni valitsemaan suunnan, tosta vaan. Miksi juuri nyt tai miksi ylipäätänsä koskaan, mä mietin. Miksi määrittää itseään vain yhdellä tavalla kun voi yhtä lailla olla yhtä aikaa kumpaakin? Määritteleminen asettaa loppuenlopuksi vain turhia rajoja.

Miksi mä pelkään kohdata sen todellisuuden joka on ollut käsillä jo iät ja ajat?

Mä mietin ihmisten katseita ja sukulaisten hämmentyneitä reaktioita, mietin ja mietin, pääni puhki enkä tiedä välitänkö edes loppuenlopuksi. Mä rakastan omalla tavallani, eikä kukaan tule eteeni pistämään sille rajoja. 

Kenties jotkut asiat pysyy piilossa siihen asti kun on valmis kohtaamaan ne. Ja kun on kerran jotakin kohdannut, on mahdotonta unohtaa tai piilottaa totuus enää itseltään. Mutta oikeasti, mä en kadu. Tuntuu että näen kokoajan selvemmin ja mitä selvemmin mä näen, sitä enemmän mä kuitenkin tavallaan annan sille kaikelle tilaa. Mä en pelkää enää samalla tavalla kuin aikaisemmin, mutta kyllä mä silti pelkään ja paljon.

Näen mielessäni hämmentäviä kuvia sekoittuneena toisiinsa ja kaikki ne pienet hölmöt ajatukset saavat mut hymyilemään hölmön lailla. Kirjoitan hetkiä monen sivun täydeltä joita ei ole olemassakaan, unelmia jotka tuntuu kaukaisilta ja yhtäkkiä se kaikki näyttääkin niin kovin todelliselta. Voisi olla. Voisi hyvinkin.



Tänään löllyttiin kahvilassa viisi tuntia putkeen ja kierrettiin valoseikkailu päästä päähän ja mun oloni on selkeämpi ja levollisempi kuin aikoihin.






Oli muuten aika magee. Käykääpä ihmeessä ihmiset kiertämässä kun vielä muutaman päivän pyörii!

6 kommenttia:

Minä vaan kirjoitti...

Valintoja olen mäkin miettinyt, niitä on niin hankala tehdä, ja päättää. Äskettäin luin Paulo Coelhon kirjan Alkemisti, joka käsittelee elämänvalintoja, samoin kuin elokuva Mr.Nobody, mutta toselts kannalta. Kannattaa lukea/katsoa :)

Sofia Mänttäri kirjoitti...

Voi kuule niimpä tosiaan. Tsemppiä vaan täältä niihin valintoihinc jonka edssä oot.

Ja itseasias mä oon ton Alkemistin joskus ajat sitten lukenut ja oon just miettinyt että sen vois uudelleen lukasta näin myöhemmin niin siitä vois saada vielä enemmänkin irti! Vois sopia tän hetken tunnelmiin hyvin.

Ja Mr. Nobody oli kyllä aivan huippu hieno. Kävin kahteenkin kertaan sen leffateatteris kattomas kun niin täpinöis siitä olin hihe.

Minä vaan kirjoitti...

Aa, okei :) Kuulin muuten äskettäin että alkemistista oltaisiin tekemässä leffaa tänä vuonna, mutta mä en tiedä haluanko sitä nähdä, koska jos ne tekee sen väärin, niin se pilaa kaiken, ja se on hyvä kirja! Tsemppiö myös sulle, toivottavasti saata pian päätettyä mitä haluat :)

Sofia Mänttäri kirjoitti...

Aijaaa, katos! Hitsi toisaalta se olis kyllä sellanen jonka tahtois nähdä elokuvanankin kun kirjana aika vaikuttava oli. Nojoo, pitääpi katella!

Ja kyllähän nää tästä kaikki pikkuhiljaa selkiää ja oikeastaan ehkä mä haen vähän vääriin kysymyksiin tässä hetkessä vastauksia ja mietin enemmän kuin pitäis- turhaan vaan päätäni niin sekotan!

Konsonantti kirjoitti...

Toivottavasti olen jo aikaisemminkin sanonut, mutta siis nautin yhä tekstiesi lukemisesta ja tykkään ihan hirveästi tavastasi kirjoittaa ja kertoa asioista täällä. :)

Niin ja piti vielä mainita, että mäkin näin sen Mr. Nobodyn jonkin aika sitten. Se oli mustakin todella mahtava ja kaunis elokuva. Vähään aikaan ei ole leffa samalla tavalla sykähdyttänyt.

Sofia Mänttäri kirjoitti...

Voi kiitos, merkkaa mulle hurjan paljon. Ja samaa voin kyllä sanoa toistamiseen takaisin. Välillä on ihan häkellyttävää miten osaankaan samaistua teksteihis. Ne on kovin kauniita ja aitoja.