torstai 25. marraskuuta 2010

Ameebaelämää

Ajatukset vaan jumittaa ja olo on kuin olisin yksi ameeba joka vaan leijailee ja vyöryy ympäriinsä sinne tänne. Tavallaan melkein tykkään tästä olotilasta kun en jaksa vaivata mieltäni millään painavalla ja pää täyttyy vain turhanpäiväisistä asioista. Enkä jaksa tehdäkkään mitään järkevää. Siellä kahvilassakin olisin voinut löhnöttää sen toisen kanssa vaikka ikuisuuden, on niin mukavaa kun sitä ei tarvitse jaksaa edes puhua ja kummatkin voi vaan vaipua vähän väliä omiin ajatuksiinsa jaksamatta avata suutaan.

Tuntuu kuin musta olis imetty kaikki energia johonkin, hilpeyttä vilahtelee kyllä aina hetkittäin ja en mä koe itseäni mitenkään surulliseksi tai varsinaisesti ahdistuneeksikaan, jotenkin vaan tyhjäksi ja turhan neutraaliksi. Kaikki on vähän tahmaista ja turhan tuntuista, eikä kokeisiin lukemisestakaan tuu mitään.

Ja mikä pahinta on se että mä en jaksa stressata siitäkään vaan teen kaiken taas niin Soffumaisella ei se oo niin justiinsa- tyylillä ja päätänkin stressaamisen sijaan istua ikkunalaudalle juomaan teetä ja kuuntelemaan Kings of Conviencea vaikka korvan takana jyskyttää kaikki se vastuu mikä on kaatumaisillaan kohta niskaani, mutta mä myhäilen hymyillen ja huidon stressivyöryä pois.

Kai se on parempi kuin se että tuskailisin henkihieverissä selviytymistäni vaikka toisaalta välillä parempiin saavutuksiin pääsee juuri sen tusksan kautta, mutta äh kyllä mä elämässä eteenpäin pötkin näinkin lusmumeinigillä, varmasti pötkin jollain ihme konstilla. Se nähdään sitten.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

joo hei damn right, on epäterveellistä ottaa turhaa ressii... onhan se niin et parempiin suorituksiin usein pääseee kun sitä vähän ottaa mut ihasama, ketään ei kiinnosta ! elämänlaatu paranee kuitenki 100% ku vaan chillaa...

¡tiina!

Sofia kirjoitti...

Joo asiaa! Mitäpä sitä turhaa liikoja ressailemaan ku kerranhan tässä vaan eletään!