torstai 20. toukokuuta 2010

Sillisoppaa

Asiat kadottaa merkityksensä kun niitä kuluttaa liikaa. Ajatuksista tulee tyhjänpäiväisiä kun ne kiertää ympyrää kerta toisensa jälkeen. Muistoista tulee kuin biisejä jotka on kuluttanut puhki kuuntelemalla niitä miljoona kertaa peräkkäin jolloin ne ei enää herätä mitään. Kauniit sanat jää alle ikävien katseiden ja sanojen. En osaa tarttua oikeisiin asioihin. Ajatukset on sekavia. Mieleni on yhtä sokkeloa josta en tunnu pääsevän mihinkään selvyyteen. Mitä mä koen oikeasti? Mikä on todellista ja merkityksellistä itsessäni, sisälläni, elämässäni, ympärilläni, kaikkialla? Mistä tulee ne valtavat määrät erilaisia tuntemuksia? Mistä tulee se riittämättömyyden tunne? Mikä ihme tuo ne osaksi jokaista päivää?

Haluaisin olla niin paljon jotakin muuta. Koulussa katselen ihmisiä ympärilläni ja tunnen valtavaa katkeruutta siitä etten voi olla niinkuin ne. Mä olen jollain tavalla liian erilainen, jotenkin kaiken ulkopuolella. Enkä nyt meinaa mitään vautsivau mikä erikoisuus -juttua vaan sitä että musta vaan tuntuu etten kuulu koulussa mihinkään, en sovi mihinkään. Kaikkialla tunnen että musta puuttuu jotakin mitä tarvitsisin ollakseni sopiva. Sitten turhaudun kun kuitenkin tiedän, että kyllähän mä oon ihan hyvä.
















Onneks kohta on kesäloma. Se on vapauttava ja huojentava ajatus. Mä en kaipaa mitään muuta niin paljon kuin sitä että voin irtautua tosta loukosta jossa joudun kamppailemaan epävarmuuteni kanssa jatkuvasti. Se tuntuu helpottavalta. Kesä on mun mahdollisuus. Kenties syksyllä mä oon taas löytänyt sen vahvuuteni takaisin.



4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi tää tekee mut niin täydellisen surulliseks. Eikä auta vaikka mä tai kuka tahansa muu sanoisi sulle joka päivä kokoajan miten paras oot, se pitää oivaltaa itse! :) Se tietty juttu pitää napsahtaa kohdalleen, se pienenpieni oivallus joka kantaa. oot rakas! mona

Sofia kirjoitti...

Mmm m.... ei oo asiat aina niin yksinkertaisia tai on ja ei, tuntuu yksinkertaselta ajatuksen tasolla mut todellisuudessa ei kuitenkaan aivan näin. :( se että oppii pitämään itestä semmosena kuin on, on pitkä prosessi.. mut kaipahan tää tästä joskus! ja rakas oot sinä myös!

Anonyymi kirjoitti...

En mä tarkoittanu että se nyt on yksinkertaista, ehkä sitten myöhemmin on. :--)

Sofia kirjoitti...

eiei emmä niiin ajatellukkaan et olisit niiin tarkottanu. sori sanoimpa nyt tönkösti! mutmut jooo varmaan joskus :)