keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Katseesi lävistäessä lävitseni, nähden läpi kaukaisuuden

"Mitä näet?", olisin halunnut kysyä, mutta katsoin vain kasvojasi, hellää mietteliästä hymyäsi, jossa näin paljon enemmän, syvempää kuin arvaatkaan. 

Ehkä halusinkin, ihan tosissani, nähdä jotakin mikä kantaa. Toiveajattelua, typerää haihatteluani, kenties. Ehkä minä olisin tosiaan halunnut enemmän kuin sen pienen särkyvän hetken, mutta ethän sinä sitä tiedä. Vaikka toive oli katseessani, sanoja en uskaltanut piirtää ilmaan - olisivat tuntuneet naiivin pikkulikan nolosta uskosta ikuisuuteen. Olet siellä jossakin, tietämättä miten minä ajattelen sinua juuri nyt, miten hetket muodostavat kuilua sisälleni. 

Tästä se kesä nyt sitten lähti. Aurinkoa ja lämpöä. Ensimmäiset jäätelöpallot vatsassa. Pisamia nenän päälle ilmestyneenä. Ilmassa hehkua ja rakkautta, joka puolella. Iloa ja vapauden tuntua. IHANAA.


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

hei sofiäöä uskon vakaasti että koulussa ihmiset näkee sut JUST tollasena!! kyllä kaikki sen tietää. ihan totta! ja saat hymyn mun huulille. tee mona

auurinkoauurinko kirjoitti...

niin olin sanomas iihan samaa, uskon et yllättävän moni näkee sut just noin :) supersöpö poika kuulostaa mielenkiintoselt tapaukselt (?) voi ku osaisit päästää irti ja antaa virran viedä! se kuljettaa hyvin.

Sofia Mänttäri kirjoitti...

niiiiiin.... voi kumpa sitä osaiskin! ja tämä kiva, kiitos tytsykät. :) mä tosiaan toivon sen näin olevan.

Anonyymi kirjoitti...

mä nään ainaki ihanan ihanan ihanan soffusen <3 puspus! ja tää on sun blogi ja tottakai sä kirjotat tänne just sitä mikä sua mietityttää ja jos se on ihmisten mielestä tylsää ni se on niiden ongelma.